Ai että minä rakastan päiväunia.
Elämässäni oli ehkä joskus 5-12-vuotiaana vaihe, jolloin kapinoin niitä vastaan.
Muuten olen vedellyt torkkuja aina kun siihen on mahdollisuus.
Parikymmentä minuuttia riittää.
Sitten herään onnellisena, pirteänä ja valmiina mihin vain.
Päikkäreiden jälkeen olen kärsivällisempi äiti, luovempi työntekijä,
iloisempi ja energisempi kanssaeläjä.
Vaikka öisin kärsin epäsäännöllisestä univammasta,
pystyn päiväsaikaan nukahtamaan nopeasti ja melkein missä vain.
En kuitenkaan pääse taidoillani edes mitalisijoille, kun vertailussa on muut perheenjäsenet.
Veljeni, kolmen lapsen isä, on mestaritorkahtaja.
Hän saa unen vaikka keskellä olohuoneen mattoa(!),
samalla kun muksut leikkivät veikkagustafssonia hänen selässään. Enkä liioittele tippaakaan.
Isäni, ansioitunut kakkonen, nukahtaa tuoliinsa jouluaattonakin graavilohen ja kinkun välissä.
Myös nuorin siskoni pystyy koisaamaan häiriintymättä, vaikka ympärillä mesoo 10 ihmistä.
(Ei, meillä ei ole suvussa narkolepsiataipumusta.)
Päiväunien parantava merkitys ihmisen keskittymiskyvylle on tutkittu tosiasia (lähde: mitä näitä nyt on).
En tajua miksei työpaikoilla järjestetä mahdollisuutta lounaan jälkeisiin power-torkkuihin.
Pienten päikkäreiden ansiosta näppiksen päällä pilkkivistä zombeista
kuoriutuisi taatusti tehokkaampia työntekijöitä.
Vaadin lakialoitteen aiheesta - kansanedustajat haloo!
Vai voisko Sauli hoitaa tämän?
(Joskus hetkellisen uuden elämän voi saada myös esim. alelaarista löydetystä tyynystä. by Indiska.)
Mä en koskaan pidä taukoja töissä. Sen sijaan on tunnettu tosiasia, että pari kertaa vkossa mä nukun puoli tuntia...
VastaaPoistaJonain päivänä opettelen tämän pikapäikkärien ottamisen.
VastaaPoistaMies osaa meillä tuon nukahtamisen vips vaan. Väittää, että sen oppii armeijassa. Ehkä niin sitten. Pöh.
Olen jo pitkään taustalla seuraillut blogiasi ja nyt on pakko ekaa kertaa kommentoida että aivan mieletön postaus! Oot huippu! :-)
VastaaPoistavoi kun voisinkin ja kivan uusi elämä..
VastaaPoistaMulle päikkärit ei sovi ollenkaan. Enkä niitä kyllä kaipaakkaan. Sen kerran kun olen päivähirsiä vedellyt, en ole herännyt loppupäivänä ollenkaan. Olen äkäinen, väsynyt ja nälkäinen kuin leijona. Ruokahaluni ei ole koskaan ollut huono, mutta päikkäreiden jälkeen vatsa on pohjaton. Mistähän kummasta tuokin johtuu?
VastaaPoistaKateellinen olen! Voi pystyisinkin, mutta en varmaan valehtele, jos sanon, etten ole nukkunut päivällä sitten vaippaiän. Päivähoidossakin sain piirtää muiden nukkuessa.
VastaaPoistaIhan hirveintä on reissun päällä, jos on yö jäänyt välistä ja joutuu seuraavana iltana istumaan tuntikaupalla autossa, junassa tai lentokoneessa. Ei kerta kaikkiaan pysy hereillä, muttei toisaalta pysty nukahtamaankaan. Ihan kamalaa! Noiden kokemusten pohjalta todellakin ymmärrän väkisin hereillä pitämisen kidutusmetodina.
Tuo on niin totta, päikkärit tuovat uuden elämän. Rakastan päikkäreitä! Tuntuu ihanalta luksukselta keskellä päivää vaipua suloiseen uneen. Olen siunatun tilani alkumetreillä, ja tämä väsymys pakottaa päikkäreille ihan joka päivä. Jos voisin päättää, nukkuisin ihan koko ajan. T.Päikkärirakastaja
VastaaPoistaSonja - Kaikissa töissä ei varmaan voisikaan pitää taukoja.
VastaaPoistaLinnea - Jotenkin tuo taito taitaa kyllä olla paremmin hallussa miehillä. Oisko se se armejia :)
Jenett - Kiitos! :)
Riikan blogi - Aina ei voi, mut onneks on jo sen verran iso lapsi, et viikonloppuisinkin voi ohjelmoida sen puuhailemaan jotain ja nukkua itse hetken.
Naku - Hui! No älä ihmeessä nuku! :) Tottahan se on, että ei tää torkkuminen oo kaikkien juttu.
Marika - Kuulostaa kurjalta. Mutta ehkä sä et sit vaan tarvi unta samalla tavalla kuin toiset...
Päikkärirakastaja - Joo, no raskaana vasta päikkäreitä pitää ottaakin! Muistan kun mä nukahdin autossa 5 minuutin ajomatkankin aikana - AINA.
Minua sanottiin lapsena Torkuksi. Ehkä siitäkin voi jotakin päätellä...
VastaaPoistaPari kertaa on uni tullut vähän väärässä paikassa. Yo-preleissä nukahdin englannin kuuntelussa, kun olin jo eka kierroksella saanut suurimman osan vastauksista.
Päikkärit on parasta!
Itselleni päiväunet eivät sovi, mutta voi - nukahtaminen on helppoa! Missä vain. Leffateatterissa nukkuu parhaiten, aikoinaan autokoulun teoriatunnitkin tuli kirjaimellisesti kuorsattua.
VastaaPoistaLakialoitetta varten mahdollista adressia olen allekirjoittamassa kuitenkin heti ;)
Minä en pysty. Siis ottamaan päikkäreitä. Jos erehdyn moisen tekemään, kyse ei ole uudesta elämästä 20 minuutissa vaan n. 2,5 - 3 h. Jonka seurauksena olen tokkurassa loppuillan, mutta nukkumaanmenoaikaan täysin pirteä -> kolmeen yöllä tai vaihtoehtoisesti nukahdan illalla, mutta herään klo 01.00. Ei kiva. Ei siis nukuta päikkäreitä, se on jo opittu. :)
VastaaPoistaMahtava postaus! Olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Päikkäreiden jälkeen maailma hymyilee jälleen :)
VastaaPoistaNostan hattua kyvyllesi. Itse nukahdan iltaisin samantein kun pään tyynyyn painan.... Mutta päivällä en ole nukkunut, en edes lapsena.( todennäköisesti kyllä varmaan sentään vauvana...) En vaan osaa päivällä nukkua, enkä sitä kaipaakaan. Vähintään viiden kilometrin päivälenkki piristää minut taas kummasti. Ja nyt kun omaehtoisen päivärytmin myötä se on mahdollista, niin mikäs sen parempaa kuin happihyppiä ulkona.
VastaaPoistatodellakin kannatan päikkäreitä! Muttta ne ei saa olla liian pitkät, muuten on kärttykalle lopun päivää. Raskaana nukahtelin duunissa pää näppikselle. Sitten loppuakohden heittäydyin sohvalle pokkana. Parasta on musta ottaa tirsat kun muut puuhastelee ympärillä ja nukahtaa siihen rakkaiden ihmisten puheensorinaan. Tai lapsen kanssa kainalokkain ulkoilun jälkeen vkoloppuna.
VastaaPoistaVanha kansa otti aina päivällä syönnin päälle "ruokaperräiset". 15 minuuttia ja sitten pellolle takaisin. Taas yksi esimerkki siitä miten on vieraannuttu tässä nykymenossa ihmisen luontaisesta rytmistä. Allekirjoitan täysin kertomasi energialatauksen!
VastaaPoistaPäikkärit -mikä ihana asia! Koulun/töiden jälkeen, niin ihana nukkua n.tunti. Sen jälkeen olo virkeä,tai sitte vielä väsyneempi :D
VastaaPoistaOlen kuullut, että esim. Kiinassa toimistoissa ihmiset ottavat päiväunia lounasaikaan, ihan siinä omalla työpöydällä päätään lepuuttaen. Aikun minäkin voisin ottaa pienet torkut keskellä päivää...
VastaaPoistaIs this your home?
VastaaPoistaI love the pillow and the style In general.
Kiitos uusistakin kommenteista! En ehdi vastata kaikille, tässä muutamaan..
VastaaPoistaAnonyymi - Mä uskon myös, että pienet torkut silloin tällöin kuuluvat ihmisen luontaisiin tarpeisiin! Niinhän eläimetkin tekevät.
Mirjami - Kiinassa osataan tehokkuusajattelu. Mäkin oon joskus torkahdellut töissä pöydän ääreen. Nyt kun teen kotona töitä, saan mennä ihan sohvalle :)
Ida - yes it is, thanks! I found the pillow yesterday from Indiska. And I love it.
Hyviä unenlahjoja teidän suvussa=)
VastaaPoistaMullakin oli ennen, mutta lapsen saannin jälkeen unettomuus on vaivannu päivisin ja vähän öisin. Ehkä se helpottuu kun vauva vähän kasvaa.
Teen töitä avokonttorissa ja meillä töissä on sohva jossa saa ottaa päiväunet. Siinä kuorsaa välillä toimari, joskus assari. Suosittelen lämpimästi.
VastaaPoistaChristina
Se olohuoneen matto on yllättävän hyvä torkahtamispaikka. Meillä lapsilla on lupa olla tietokoneella silloin kun äiti nukkuu (ei netissä, omia pelejä saa pelata). Yleensä yritän ajoittaa päiväunet nuorimman kanssa yhtäaikaa mutta välillä hän ryömii lattialla ja mun päällä. Lattialla nukun sen takia, että olen heti tavoitettavissa jos jotain sattuu. Huonot yöunet lasten valvottaessa aiheuttavat päiväunien tarpeen. Silmälaput, tyyny ja peitto riittää. :)
VastaaPoistayrittäjänä kommentoin että pitäisikö nukkumisestakin maksaa työntekijöille ja oikein tilat sitä varten...voihan vee. mitä vielä?
VastaaPoistaPäikkärit, 20 min tai 2 tuntia, ihan milloin vain : ) Ei tuota mitään ongelmaa. Jotain mukavaa siis olen perinyt isältä ja vaariltani, jotka ilman mitään ongelmia nukahtivat ruokapöytäänkin.
VastaaPoistaPäädyin kerran työpaikkaan jossa oli sohva torkkuja varten. Jostain syystä se katosi hyvin pian aloittamiseni jälkeen : )
mäkin rak nukkuu, my dreams tuo lisää ja keksin lisää niissä. Soon 20 min se terve paussi, sanoivat joskusjokujosainja niinaO otti onkegella kii. Nappas!
VastaaPoistaMäkin nukun/nukuin töissä ;) Ehkä mä teen nukkumalla töitä? Hmm...
Once Viivi nukku kelli mun päällä päivällä ja nuot videokuvaas kun mää en herää (saakeli siinä viteeoos paljastuu myös pieni kuolavana PIRUVIE, eikä sitä tiettys unohdeta. Aina: "KATTOKAAA MAMAA KUOLAAAAAAAAAAAA") Äh. Kivaa. Kiitsa vaan, juu, tapuksenne vielä! Oscar...? Voe vide(o))
Nokoset tekee gutaa.
Mut älkee kuvakko niitä.
Terv. nytte about 3 kk putkeen nukkunut, not good, ylläs oli silloin joskus... Kuten Laura puhetta on tainnut olla, härönukun jotenkin edelleen tai sitten se ottaa kokonaan valtaansa.
Kamalaa.
Päikkärit!<3 Kotiäitiydessä ehdottomasti parasta on se, että duunipäivään on aikataulutettu kaksi säännöllistä ajankohtaa, jolloin toimitusjohtajakin menee nukkumaan.
VastaaPoistaMä olen naimisissa ihmisen kanssa, jolla on paremmat unenlahjat kuin kellään tapaamallani. Kuulostaa ihan sun veljeltä. Hän ei herää, vaikka joku istahtaisi rinnan päälle (kokeiltu), naputtelisi kyljen tai selän päällä läppäriä (kokeiltu useaan kertaan) tai puhuisi vieressä. Jos hän herää yöllä esim. vessaan tai vastaamaan johonkin kysymykseeni, hän ei yleensä muista asiasta aamulla enää mitään. Onneksi nuo unenlahjansa ovat sentään periytyvää sorttia ja kuulemma suuresti hyödyksi hänen ammatissaan.
Mutta silti tällaista kateellista ikiunetonta vähän ärsyttää :D
(Mua muuten haastateltiin tänään!)
Hola.
VastaaPoistaMistä teidän sohva on? Meillä on uuden sohvan etsintä käynnissä ja haluisin jonku tollasen just...
Minna - Sohva on Ikeasta, ei taida enää olla mallistossa. On muuten hemmetin hyvä malli, joten en tajua miksi se lakkautettiin.
VastaaPoista