Nyt kun minulla on nuo leveät, ihanat ikkunalaudat,
joista puolet elämääni ehdin haaveilla, en osaa päättää mitä niille asettelisin.
Kokoelma vaihtuu viikoittain.
Joku äidin veistoksista on vakioelementti, kynttilät ja sesonkivihreät komppaavat yleensä vieressä.
Kaikki näyttää hetken hyvältä, kunnes päätän taas kokeilla jotain muuta.
Remontin aikana romantisoin mielessäni, kuinka istuskelen sitten tuossa laudalla ja katselen haaveillen ulos.
Jäi visioksi. En ole istunut kertaakaan.
Kurkin kyllä ohikulkijoita ja vastapäisen talon elämää, mutta pikaisesti vain.
Tuollainen ikkunalauta on jotenkin arvokas paikka.
Se kaipaa ja ansaitsee kaunista päälleen.
Kuten nuo uudet vihreät, jotka näyttävät vastavalossa erityisen lumoavilta.
Hetken aikaa.
:D mulla on niin sama dilemma! yleensä ne ovat täynnä rojua ja sitten kun ne saan siistittyä, en keksi mitä niille asettelisi, kunnes ne ovat taas täynnä rojua...
VastaaPoistaNuo äitisi tekemät patsaat vetoavat minuun joka kerta.
VastaaPoistaJa helmililjat ovat kauniit. Vielä saan tovin odotella milloin meidän pihapuiden alta alkaa pilkistellä sinistä.
tuijariikka - noille kertyis niin helposti rojua! Itse asiassa keittiön lauta on täynnä tavaraa ja samoin pojan huoneen. Tämän yhden yritän pitää edustuskelpoisena :D
VastaaPoistaTytti - Ai niin noi oli helmililjoja! Kiitti.
Minäkin haaveilen tuollaisista ikkunanlaudoista, olisi ihana laittaa esille aina jotain uutta, niinkun sinä teet!
VastaaPoistahelmililjat on niin ihanat ja kauniit. itsekin haaveilen isoista ja leveistä ikkunalaudoista, mutten kyllä todellakaan tiedä mitä niillä tekisin. :/
VastaaPoistaMulla on sama ongelma, mutta ei ikkunalautojen (joista edelleen vaan haveilen), vaan muiden jotenkin erityisen mielekkäiden asetelmatarkoituksiin sopivien kohtien kanssa. En pidä siitä, jos jokin koko ajan häiritsee silmää ja vaatii asettelua ja uusimista ja muuttamista, joten ärsyynnyn, jos koen jatkuvaa tarvetta kyhätä uutta asetelmaa jollekin lempparipöydälle.
VastaaPoistaJossain vaiheessa sitten tajusin, että ne kaikista kivoimmat kodin yksityiskohdat ovat usein parhaimmillaan sellaisenaan ja korostavat itse itseään juuri tarpeeksi. Meidän jättikokoinen ruokapöytä on kaunein ihan yksikseen, ja olen huomannut, että vieraatkin ihastelevat sitä eniten silloin kun sen päällä ei ole jotain aistikasta hedelmäkori-tuikkulyhdyt-oksankäppyrä -kyhäelmää.
Pari viikkoa muuttoon ja mä halkean tähän sisustusvimmaani, joten mun ei oikeastaan kannattais käydä lueskelemassa näitä :D
Mulla sulle haaste blogissani.
VastaaPoistaEnni - Tuollaiset pitäisi tehdä uusiinkin taloihin/asuntoihin, kun kaikki niistä haaveielevat. Eikö?
VastaaPoistalotta - Omituinen ongelma :)
Kris - Yksinkertainen ja tyhjä on usein kaunista. Mäkin yritän pitää sen mielessäni, enkä täyttää jokaista nurkaa ja tasoa. Mahtavaa kun pääsette uuteen kotiin!
Riikan blogi - Kiitos, tulen katsomaan!
Hei! Mistä tuo musta solmu on jo on rahin päällä?
VastaaPoistaIhanan keväinen fiilis tuli noista Helmililjoista :)
VastaaPoistaEi parane ulos katsella.
Kiva blogi sinulla,tykkään kovasti!
Niin kaunista -itsekin vastaavista ikkunalaudoista unelmoinut!
VastaaPoistaMitä tästä opimme; lakkaamme haaveilemasta leveistä ikkunalaudoista? :)
VastaaPoistaJoanna - Raahasin painavan pirunnyrkin Espanjasta Zara Homesta :)
VastaaPoistaSanna - kiitos
Se perinteinen - Haha, loistavaa. Ei kannatakaan :)
Oi, olen aina haaveillut tuollaisista leveistä ikkunalaidoista. Tai edes ikkunalaudoista ylipäänsä. Voisi olla sama dilemma jos ne joskus saisin... Helmililjoista olen haaveillut myös. Pitäisiköhän suunnistaa kukkakauppaan :)
VastaaPoistaKiitos tästä ihanasta blogistasi, tätä kiva lukea!
VastaaPoistaPino kirjoja näyttäisi varmaan myös hyvältä ikkunalaudalla. :)
Sariko
Meillä oli ensimmäisessä yhteisessä kodissamme melkein yhtä leveät ikkunalaudat. Ne olivat hienot!
VastaaPoistap.s.Minulla on Sinulle yksi juttu blogissani...
Siis, oi, tuollaiset ikkunalaudat pitäisi olla joka paikassa! Yhdessä edellisessä semmoiset oli. Harmi kun niitä ei voinut ottaa mukaan... :)
VastaaPoista