Voi pientä kultaa.Mut kyllä sekin vääntää sisuksissa kun isoveli toteaa et 'kyl mie äiti tiiän et siulla on AINA kiire siskon kanssa ku se on pienempi'.Varmasti puolensa ja puolensa jokaisessa perhekoossa.Itsellä kolme nuorempaa sisarusta plus kaksi siskopuolta ja muistan tähtihetkinä kun joskus johonkin pääsi yksin toisen vanhemman kanssa.Pitsalle iskän kanssa silmälääkärin jälkeen,äitin kanssa kahdestaan saunaan.Teidän arki vaikuttaa lämpimältä ja läheiseltä täältä ruudun läpi,siulla on ihana pohdiskeleva pieni mies.
Hei ihana Koo, sun veljesi tai siskosi ei ole vielä tullut, mutta ehkäpä vielä joskus saapuu? Elämä on ihmeitä, kuten Koo, täynnä ja ihmeellisiä asioita tapahtuu ihanille ihmisille. Sitä odotellessa. POK.
Jos yhtään lohduttaa niin minäkin olen ainoa lapsi jolla ei ole veljeä tai siskoa. Enkä mielestäni ole piloille hemmoteltu tai itsekäs, vai mitä niistä ainokaisista nyt väitetäänkään. Muistan kyllä että tosi moneen joulupukille lähetettyyn kirjeeseen kirjoitin 'isoveli' ;)
Lasten rehellisyys voi toisinaan olla riipivää. Tasapainoilu kahden eri-ikäisen ja eri sukupuolta olevan kanssa ei sekään ole helppoa. Isosisko on joskus toivonut ettei pikkuveljeä olisi olemassa... Teillä on toisenne ja SE ON PALJON SE!
Ne osaa osua siihen ytimeen kyllä. Muistan itsekin ajatelleeni noin, kunnes ala-asteella näin ystäväni "auvoisen sisarusrakkauden" käytännössä, ei harmittanut enää yhtään että oli ihan oma huone ja omat tavarat ;)
Meilläkin Nuutti kysyy välillä milloin hän saa pikkuveljen. -En tiedä lapseni, en tiedä saatko koskaan. On mahdotonta ennustaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Yritän aina lohduttaa hyvillä puolilla, hän saa kaiken rakkauteni ja huomioni ja miten meillä on hyvä olla kaksin.
Meilläkin isoveli oli se ainukainen lähes 5 vuotta ja sitten tuli pikkuveli toiselta puolelta maapalloa. Välillä on meno kyllä sellaista taistelua ja tappelua, jotta oksat pois. Toisaalta on se leikkikaverikin aina lähellä. Puolensa on kummassakin!
Meidän 6v. kuopus kokee myös olevansa ainokainen kun isosiskot ovat jo aikuisia. Ikäni takia ei edes suunnitteilla lisää lapsia ja täytyy myöntää että itse nautin kuinka helppoa on yhden kanssa. Teidän elämä näyttää myös olevan täynnä mukavia menoja ja puuhia,kuvissa pojallasi aina niin onnellinen ilme.
Lapsihan on onnellinen elämässään, eikä tiedä paremmasta. Silloin tällöin juttelee tästä sisarasiasta, toivoo leikkikaveria. Mutta ei tämä hänelle mikään murhe ole. Tämän aiheen kysymykset ovat itselleni vaikeita, koska toivoisin, että lapsia olisi enemmänkin... Ei sitä koskaan tiedä.
Lapset niin viattomasti pohtivat ääneen asioita, ja välillä nämä pohdinnat raastaa vanhempaa.
Mä en meinannut löytää miestä, jonka kanssa lapsia saada. Itse kun lapsia kovasti toivoin, enkä halunnut sellaista suhdetta, jossa ei lapsille ole sijaa. Ajattelinkin, että jos edes yhden lapsen saisi. No, lopulta mies löytyi, ja lapsiakin ehdin kaksi saada. Tärkeintä noiden vuosien jälkeen kuitenkin oli se yksi lapsi, ja toinen ihana bonus. Nyt sitten toivon, että sisaruksilla tulisi aina olemaan hyvät välit. Lähipiirissä kun on esimerkkejä ei niin lämpimistä sisarussuhteista. Mieheni ei ole juurikaan tekemisissä sisarustensa kanssa, vaikkeivat kaukana toisistaan asukaan. Eräs sisarus on myös vähän kaikesta toisille sisaruksille kateellinen(!) vaikka on kohta 50 v. Ihan sääliksi käy anoppi, joka yrittää tasapainotella lastensa kanssa niin ettei kukaan vain pahoita mieltään... Sivusta noita suhteita seuratessani en voi kuin kauhulla odottaa joskus koittavaa perinnönjakoa, jonka seurauksena välit mitä todennäköisemmin katkeavat kokonaan. Surettaa myös lapsieni puolesta, ettei heillä ole tai tule olemaankaan läheisiä välejä serkkujensa kanssa. Sinun pojallasi taas taitaa olla läheisiä serkkuja? Hekin voivat olla edes vähän kuin sisarukset lapselle, jos välit ovat hyvät.
Minä taas kysyin pikkutyttönä äidiltä, olenko maailman ainoa lapsi, jolla ei ole yhtään mummia. Rankkoja asioita pohtia 6-vuotiaalle ja vanhemmillekin, ja tärkeitä. Onneksi elämästä ei koskaan tiedä, minäkin sain opiskeluaikana upeaksi mummiksi isoisäni serkun, joka asui naapurissani. Mikä onni! Toivotaan teille samanlaisia onnenpotkuja elämään. Lämpimin terveisin, MaijaH
Olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa ja tykkään kovasti!Ihana, koskettava tapa kirjoittaa:)Tämä kirjoitus erityisesti kosketti, koska itselläni myös yksi ja ainoa tytär 7 v.Terveydellisistä syistä en pysty ajattelemaan toisen lapsen "hankkimista".Tyttäreni toivoo sisarusta enemmän kuin mitään maailmassa..itsekin olen aina haaveillut useammasta lapsesta. Tämä asia on kipeä ja herättää monenlaisia tunteita, syyllisyyttä, mm. Yritän ajatella positiivisesti.Kyllä ainoat lapset voivat olla ihan yhtä onnellisia kuin sellaiset joilla on sisaruksia.Näin haluan lujasti uskoa!!!
Nämä(kin) asiat mukanamme kulkevat. Kun selvisi etten voi saada lapsia, niin ajattelin olevani "pilalla" koko loppuelämäni. No, sitten sain yhden ainokaisen vuosien jälkeen suurella työllä. Synnytyksen jälkeen kätilön iloinen toivotus "Tervetuloa uudelleen" meinasi saada kyyneliin.
Ei auta, haaveet ja todellisuus eivät aina kohtaa vaikka tekisi kuinka parhaansa. Ja kyllä, yhä tunnen itseni vialliseksi, ja tämä asia kulkee mukanani. Syitä ainokaisiin on siis monia, haikeus sama. Ja toki ilo lapsesta mittaamaton.
Voi pientä kultaa.Mut kyllä sekin vääntää sisuksissa kun isoveli toteaa et 'kyl mie äiti tiiän et siulla on AINA kiire siskon kanssa ku se on pienempi'.Varmasti puolensa ja puolensa jokaisessa perhekoossa.Itsellä kolme nuorempaa sisarusta plus kaksi siskopuolta ja muistan tähtihetkinä kun joskus johonkin pääsi yksin toisen vanhemman kanssa.Pitsalle iskän kanssa silmälääkärin jälkeen,äitin kanssa kahdestaan saunaan.Teidän arki vaikuttaa lämpimältä ja läheiseltä täältä ruudun läpi,siulla on ihana pohdiskeleva pieni mies.
VastaaPoistaHei ihana Koo, sun veljesi tai siskosi ei ole vielä tullut, mutta ehkäpä vielä joskus saapuu? Elämä on ihmeitä, kuten Koo, täynnä ja ihmeellisiä asioita tapahtuu ihanille ihmisille. Sitä odotellessa. POK.
VastaaPoistaJos yhtään lohduttaa niin minäkin olen ainoa lapsi jolla ei ole veljeä tai siskoa. Enkä mielestäni ole piloille hemmoteltu tai itsekäs, vai mitä niistä ainokaisista nyt väitetäänkään. Muistan kyllä että tosi moneen joulupukille lähetettyyn kirjeeseen kirjoitin 'isoveli' ;)
VastaaPoista:( Tsemppiä!! Varmasti kukaan ei halua olla ainut lapsi, ja jokainen lapsi toivoo sisaruksia.. Mut niillä on mentävä mitä annetaan. Raakaa peliä.
VastaaPoistaMä olen tuntenut ja miettinyt lapsena samoin. Muistaakseni toivonut synttäri- ja joululahjaksikin sisarta.
VastaaPoistaOhimenevää :D
Lasten rehellisyys voi toisinaan olla riipivää. Tasapainoilu kahden eri-ikäisen ja eri sukupuolta olevan kanssa ei sekään ole helppoa. Isosisko on joskus toivonut ettei pikkuveljeä olisi olemassa...
VastaaPoistaTeillä on toisenne ja SE ON PALJON SE!
Miten vastasit?
VastaaPoistaT. Ainoa
Ne osaa osua siihen ytimeen kyllä.
VastaaPoistaMuistan itsekin ajatelleeni noin, kunnes ala-asteella näin ystäväni "auvoisen sisarusrakkauden" käytännössä, ei harmittanut enää yhtään että oli ihan oma huone ja omat tavarat ;)
Oi.
VastaaPoistaTiedän tunteen.
Tippa tulee silmään tuosta kommentista. Meidänkin ainokainen selvästi toivoisi pikkusisarusta ja usein hänenkin sanomisiaan itku silmässä kuuntelen.
VastaaPoistaMeilläkin Nuutti kysyy välillä milloin hän saa pikkuveljen. -En tiedä lapseni, en tiedä saatko koskaan. On mahdotonta ennustaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
VastaaPoistaYritän aina lohduttaa hyvillä puolilla, hän saa kaiken rakkauteni ja huomioni ja miten meillä on hyvä olla kaksin.
Meilläkin isoveli oli se ainukainen lähes 5 vuotta ja sitten tuli pikkuveli toiselta puolelta maapalloa. Välillä on meno kyllä sellaista taistelua ja tappelua, jotta oksat pois. Toisaalta on se leikkikaverikin aina lähellä. Puolensa on kummassakin!
VastaaPoistaMeidän 6v. kuopus kokee myös olevansa ainokainen kun isosiskot ovat jo aikuisia. Ikäni takia ei edes suunnitteilla lisää lapsia ja täytyy myöntää että itse nautin kuinka helppoa on yhden kanssa. Teidän elämä näyttää myös olevan täynnä mukavia menoja ja puuhia,kuvissa pojallasi aina niin onnellinen ilme.
VastaaPoistaKiitos kommenteista ihanat!
VastaaPoistaLapsihan on onnellinen elämässään, eikä tiedä paremmasta. Silloin tällöin juttelee tästä sisarasiasta, toivoo leikkikaveria.
Mutta ei tämä hänelle mikään murhe ole.
Tämän aiheen kysymykset ovat itselleni vaikeita, koska toivoisin, että lapsia olisi enemmänkin...
Ei sitä koskaan tiedä.
Lapset niin viattomasti pohtivat ääneen asioita, ja välillä nämä pohdinnat raastaa vanhempaa.
VastaaPoistaMä en meinannut löytää miestä, jonka kanssa lapsia saada. Itse kun lapsia kovasti toivoin, enkä halunnut sellaista suhdetta, jossa ei lapsille ole sijaa. Ajattelinkin, että jos edes yhden lapsen saisi. No, lopulta mies löytyi, ja lapsiakin ehdin kaksi saada. Tärkeintä noiden vuosien jälkeen kuitenkin oli se yksi lapsi, ja toinen ihana bonus. Nyt sitten toivon, että sisaruksilla tulisi aina olemaan hyvät välit. Lähipiirissä kun on esimerkkejä ei niin lämpimistä sisarussuhteista. Mieheni ei ole juurikaan tekemisissä sisarustensa kanssa, vaikkeivat kaukana toisistaan asukaan. Eräs sisarus on myös vähän kaikesta toisille sisaruksille kateellinen(!) vaikka on kohta 50 v. Ihan sääliksi käy anoppi, joka yrittää tasapainotella lastensa kanssa niin ettei kukaan vain pahoita mieltään... Sivusta noita suhteita seuratessani en voi kuin kauhulla odottaa joskus koittavaa perinnönjakoa, jonka seurauksena välit mitä todennäköisemmin katkeavat kokonaan. Surettaa myös lapsieni puolesta, ettei heillä ole tai tule olemaankaan läheisiä välejä serkkujensa kanssa. Sinun pojallasi taas taitaa olla läheisiä serkkuja? Hekin voivat olla edes vähän kuin sisarukset lapselle, jos välit ovat hyvät.
Kivaa pian koittavaa viikonloppua!
Emmi
Tuli mieleeni tyttäreni serkun kysymys taannoin, kun tyttöni oli vielä ainokainen: "onko H isosisko vai pikkusisko?" Vastaa siihen sitten :)
VastaaPoistaNykyään H on isosisko, mutta se ei ole ollut mikään itsestäänselvyys.
T: ainokainen onnellinen Taru
Minä taas kysyin pikkutyttönä äidiltä, olenko maailman ainoa lapsi, jolla ei ole yhtään mummia. Rankkoja asioita pohtia 6-vuotiaalle ja vanhemmillekin, ja tärkeitä. Onneksi elämästä ei koskaan tiedä, minäkin sain opiskeluaikana upeaksi mummiksi isoisäni serkun, joka asui naapurissani. Mikä onni! Toivotaan teille samanlaisia onnenpotkuja elämään. Lämpimin terveisin, MaijaH
VastaaPoistaJa meillä mietitään, onko ainoa, jonka sisarus on kuollut.
VastaaPoistaKerran sisaruksen saanut, uudelleen ainoa lapsi.
Riipaisee, repii, nää pienten ääneen lausutut mietteet. Kun lapselleen haluaisi antaa (lähes) kaiken, mutta kaikkea ei voi.
Mutta silti usko ei ole mennyt siihen, että lapsi osaisi olla onnellinen, tasapainoinen, ajatteleva, iloitseva. Nyt ja myöhemmin.
Olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa ja tykkään kovasti!Ihana, koskettava tapa kirjoittaa:)Tämä kirjoitus erityisesti kosketti, koska itselläni myös yksi ja ainoa tytär 7 v.Terveydellisistä syistä en pysty ajattelemaan toisen lapsen "hankkimista".Tyttäreni toivoo sisarusta enemmän kuin mitään maailmassa..itsekin olen aina haaveillut useammasta lapsesta. Tämä asia on kipeä ja herättää monenlaisia tunteita, syyllisyyttä, mm. Yritän ajatella positiivisesti.Kyllä ainoat lapset voivat olla ihan yhtä onnellisia kuin sellaiset joilla on sisaruksia.Näin haluan lujasti uskoa!!!
VastaaPoistaNämä(kin) asiat mukanamme kulkevat. Kun selvisi etten voi saada lapsia, niin ajattelin olevani "pilalla" koko loppuelämäni. No, sitten sain yhden ainokaisen vuosien jälkeen suurella työllä. Synnytyksen jälkeen kätilön iloinen toivotus "Tervetuloa uudelleen" meinasi saada kyyneliin.
VastaaPoistaEi auta, haaveet ja todellisuus eivät aina kohtaa vaikka tekisi kuinka parhaansa. Ja kyllä, yhä tunnen itseni vialliseksi, ja tämä asia kulkee mukanani. Syitä ainokaisiin on siis monia, haikeus sama. Ja toki ilo lapsesta mittaamaton.
Halaus Sinulle ihana äiti....
VastaaPoistat. Toisen ainokaisen äiti